[Aleksanteri:]
Mul on tää työ
Joka kestää niin myöhään
Ja mua syö

Se etten ehdi taaskaan vierees ja
Mul on nää syyt
Mitkä tekee must herkän ja epäselvän
Mut sä annat mulle aikaa nyt

Kun mä sinnittelen nipinnapin
Sä otat vastaan mun kyyneleet
Mä oon ollu ihan pilipali
Mut sä lämmität kun kylmenee
Sä oot enemmän ku tiedätkään

Sä oot mun ikioma
Se ainoo mihin nojaan
Se joka korjas hajoavan
Mä olin ojassa katollaan
Mut sä oot mun ikioma
Joka laitto pimeään valoja
Otti mun taakasta osan
Ja mursi pinnan kivikovan
Sä oot mun ikioma

[Julia Rautio:]
En mäkään oo
Vielä ollenkaan valmis
Mut sä tajuut
Ettei mihinkään ole kiire
Me voidaan kasaa
Meidän palasista taulu
Jonka kauneutta
Ei muiden tarvi ymmärtää

[Aleksanteri & Julia:]
Mut se mikä saadaan kestämään
Ei voi tulla helposti
Ei sitä pysty estämään
Kun se tulee voimalla kohti
Me ollaan enemmän ku tiedätkään

Sä oot mun ikioma
Se ainoo mihin nojaan
Se joka korjas hajoavan
Mä olin ojassa katollaan
Mut sä oot mun ikioma
Joka laitto pimeään valoja
Otti mun taakasta osan
Ja mursi pinnan kivikovan
Mut sä oot mun ikioma
Sä oot mun ikioma
Ikioma

Sä voit opettaa mulle sun vahvuudet
Ja mä näytän mun heikkoudet
Sä voit tehdä mun edessä samat virheet jotka kaatoi entiset
Me ollaan enemmän ku tiedätkään
Me ollaan enemmän ku tiedätkään

Sä oot mun ikioma
Se ainoo mihin nojaan
Se joka korjas hajoavan
Mä olin ojassa katollaan
Mut sä oot mun ikioma
Joka laitto pimeään valoja
Otti mun taakasta osan
Ja mursi pinnan kivikovan
Mut sä oot mun ikioma
Sä oot mun ikioma
Mun ikioma
Sä oot mun ikioma